Nyt se sitten taas alkoi – tämän syksyinen hirvenmetsästys. Alkoi vaihtelevasti ja ehkä hieman keskimääräistä huonommalla tuurilla. Mutta kuka on koskaan sanonut että tämän tarvitsisi olla helppoa, tai edes kuivaa (Goretexkin on saunassa kuivamassa). Mutta kivaa tämä ehdottomasti on!

Seuraan on ilmiintynyt uusia hirvikoiria Viivin ja Tapukan iloksi ja avuksi. Oli sovittu että Viivin lisäksi nyt ensimmäisenä jahtiviikonloppuna aloitetaan Jopen (Jussi Kylliäinen) ja Robyn (Ari Oinas & Arttu Mörä) treenaamisella ja sitten viikolla jatketaan Nellin (Kimmo Kola), Ritan (”Juti” Kukkola), Erkan (Teppo Inkilä) ja Jekkerin (Jukka Rämä) kanssa.

Lauantaina 3s päivä aamulla klo 7 majalla oli erittäin kiitettävästi jahtimiehiä ja – naisia, vaikka oli siis koiraviikonloppu ja ajomiesmetsästys aloitetaan vasta seuraavana viikonloppuna. Paikalla oli n.25 ampujaa ja varmastikin saman verran ajomiehiä kunnostamassa majan ympäristöä ja passilinjoja. Ja tietysti Viivi, Jope ja Roby.

Pidin perinteisen ”palopuheeni” miten hirvimetsällä yleensä, mutta erityisesti passissa ja nyt myös koirien kanssa toimitaan ja menetellään. On mukava huomata, että vaikka tavallaan asia on tuttua kaikille, niin siitä huolimatta sekä kuulijat että minä joka syksy otamme tämän avauksen aivan yhtä vakavasti. Kaiken taustallahan on yhtäältä turvallisuuden korostaminen ja toisaalta toimintamallien ja – tapojen muistuttaminen kaikille yhteisesti.

Tracker Hunter ohjelmisto tuntui olevan tämän syksyn, oli ainakin tämän viikonlopun ”kova juttu”, sekä metsästäjille että koirille. Koiran seurannan mahdollistaminen reaaliaikaisesti kaikkien niiden toimesta jotka ovat asentaneet ko. ohjelmiston puhelimeensa, tuntui välillä olevan tärkeämpää kuin itse metsästys. Tuohan se lisäarvoa kun passitornissa näkee missä koira kulkee, mutta jos liian tarkkaavaisesti seuraa puhelimen näyttöä, niin saattaa se kohdalle tuleva hirvi jäädä vielä vaikka havaitsematta. Mutta toki onhan se kiva lisä tähän harrastukseen. (Tätä menoa Sonera, Elisa ja DNA rikastuvat kaikkien suomen metsästäjien ansiosta tänä syksynä tosi paljon.)

Lauantain jahtipäivä yhdellä sanalla: kokemusta

Lauantaina oli tosi komea syyspäivä, aurinkokin paistoi ihan mukavasti, tosin ei koko päivää. Aamulla kun aloitimme, oli kova sumu joka hälveni vasta joskus hieman ennen lounas aikaa.

Viivi lähti aamulla Pykälistöön, löysi sieltä jäljet jotka valitettavasti menivät naapurin puolelle. Tapukka ja Teppo menivät sieltä vielä ennen lounasta Savahoon, josta ei löytynyt haukuttavaa.

Samaan aikaa muut ampujat jakautuivat Jopen ja Robyn kanssa Rampsiin ja Suurenlähteen suolle, koska niissä piti olla ”varmoja” haukkuja. Jope vietti koko päivän Rampsissa, ennen ja jälkeen lounaan, mutta mitään varmaa sieltä ei löytynyt. Autosalvan tien liittymän tietämistä jotain rutinaa Koppiniemeen päin, mutta ei näköhavaintoa, vaikka sinne Loiskunropakon suunnalle palattiin uudelleen vielä lounaan jälkeenkin.

Roby sen sijaan sai hyvän haukun Lammasahonlammen tietämiltä ja vei emää ja kahta vasaa pitkin suota Ari ja Arttu perässään. Ari opetti koiraa ja himotteli nappisuoritusta – ampua vasa haukusta nuorelle koiralle, mutta kun vasa oli ristikolla (3 kertaa) niin Roby oli juuri silloin poissa ja näin jäi kaato tekemättä. Roby vei hirvet Toporkan kautta Nahkaojalle ja sinne ne naapurin puolelle katosivat.

Sitten vielä iltapäivällä lähdettiin hakemaan ”Jaakon varmoja” Matarahosta, mutta juuri kun olimme menossa passiin, niin tuoreet jäljet Simolan Jaakon risteyksessä osoittivat että emä kaksoisvasoineen oli karannut Torasjoen vartta valtatien suuntaan ja Myllymäentien ylitse jäljet jatkuivat Poronkallion suuntaan.

Varmoja havaintoja oli siis kahdesti emä kaksoisvasojen kanssa, ja vielä illalla klo 23 Hongiston niityltä yksi iso musta. Kiitos Jarno, Juti ja Kimmo (+ Heli ja Niko), tämä jos mikä on merkki todellisesta innostuksesta kun auton valoissa etsitte seuraavalle päivälle metsästyskohteita.

Sunnuntain jahtipäivä: SADETTA

Sunnuntaina satoi, ihan niin kuin oli ennustettukin. Ja satoikin sitten paljon, Vainikallakin lähes 50mm Joukon sademittarin mukaan.

Majalla klo 8 aamulla oli hieman vähemmän ampujia ja ajomiehiä, n.15 kumpiakin. Lähdimme etsimään hirviä Jopen ja Robyn kanssa, Jope ison mustan perään Suurenlähteen suolle ja Roby viiden hirven jäljille Pykälistöön, koska Pyöriälän puolelta oli jälkien mukaan moiset siirtyneet meidän maille. Ja vettä satoi!

Molemmat koirat löysivät kohteensa, mutta kun tuuri ei ole ampujien vaan hirvien puolella, niin hirvet karkasivat ampujien ulottumattomiin tai sitten vaan katosivat. Siis hirvet kouluttivat sateessa nuoria koiria, vaikka molemmilla koirilla oli Tracker Hunter pannat ja useilla ampujilla puhelimissaan koiran seurantaohjelmat jolta koiran paikka kartalla on nähtävissä reaaliaikaisesti. Siis vaikka tekniikka on kohdallaan, niin siitä huolimatta saalis ei ole lainkaan varmaa. Ja vaikka Nissan saa kuinka kyytiä ;-).

Lounaan jälkeen lähdimme kaikki ampujat Pykälistöön Robyn hakiessa niitä neljää muuta hirveä, mutta olivat tainneet koukata takaisin naapurinpuolelle, koska mitään ei löytynyt. Paitsi sadetta!

Joka tapauksessa aloitusviikonloppu oli onnistunut kaikin muun puolin paitsi että se kaato jäi saamatta. Koirat saivat kokemusta tosi paljon, sekä hyvässä että sitten vähän huonomassa säässä. Viivin osaamisen me kaikki jo tiedämmekin aiemmilta vuosilta, mutta sekä Jope että Roby osoittivat että niistä on kehittymässä hienoja ja osaavia hirvikoiria. Hieman parempaa tuuria ja molemmilla olisi jo pari kaatoa.

Koko ensi viikon jatkamme koirien kanssa, ja sitten lauantaina 10s päivä aloitamme perinteisellä ajomiesjahdilla.  Toivottavasti silloin suosii sekä sää että metsästysonni.

Tervetuloa siis silloin kaikki nyt mukana olleet että myös muut osakeyhtiön osuuden maksaneet ja muut seuranjäsenet sekä asiasta kiinnostuneet.

Syksyisin metsästysterveisin

Jaska, jahtipäällikkö